Professori Juhani Kärjän muotokuva

 

Professori Juhani Kärjän muotokuva on valmis

taiteilija Tanja Luukkonen on maalannut professori Juhani Kärjän muotokuvan. Muotokuva on Erkki Ahon taidenäyttelyssä Kalajoella.

Juhani Kärjä kuoli 5.2.2024 Kuopiossa. Hän oli kuollessaan 89-vuotias. Kärjä syntyi 25.12. 1934 Kalajoella Keski-Pohjanmaalla pienviljelijäperheeseen. Ylioppilaaksi hän tuli Raahen lyseosta vuonna 1953. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1960 ja korva-nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäriksi vuonna 1966 Turun yliopistosta. Lääketieteen ja kirurgian tohtoritutkinnon Kärjä suoritti vuonna 1968 Oulun yliopistossa. Oulun yliopistossa hän toimi apulaisopettajana vuosina 1965–1973 ja Oulun yliopistollisen keskussairaalan apulaisylilääkärinä vuosina 1973–1974. Hän hoiti myös Oulun yliopistossa alansa apulaisprofessuuria vuosina 1974–1975. Oulusta Kärjä kutsuttiin Kuopion korkeakoulun korva-, nenä- ja kurkkutautien professoriksi, jota virkaa hän hoiti vuosina 1975–1990. Hänen tieteellinen tutkimuksensa käsitteli korvakirurgiaa, audiologiaa sekä hengitysteiden limakalvojen fysiologiaa ja patofysiologiaa.

Kärjän elämäntyön keskeinen vaikutus näkyy sekä Kuopion yliopiston että Kuopion yliopistollisen sairaalan ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin toiminnan kehittämisessä. Hänet valittiin Kuopion yliopiston rehtoriksi vuonna 1984. Rehtorin tehtäviä hän hoiti kaksi kautta aina vuoteen 1990, jonka jälkeen hän ei enää hakenut jatkokautta. Ennen rehtorikauttaan Kärjä toimi silloisen korkeakoulun valtuuston pitkäaikaisena puheenjohtajana vuosina 1977–1982, joten hän tunsi hyvin paitsi silloisen korkeakoulun henkilöstön, myös sen monet hallinnolliset ongelmat ja kipupisteet. Kärjän kaudella korkeakoulusta tuli yliopisto vuonna 1984. Hänen kaudellaan yliopisto myös kehittyi vauhdilla. 1980-lukua on kuvattu sekä yliopistojen että koko Suomen ”kultaisina vuosina”. Kärjän kauden alussa yliopisto siirtyi tiedekuntarakenteeseen. Tiedekuntia muodostui viisi: farmaseuttinen, hammaslääketieteellinen, luonnontieteiden ja ympäristötieteiden, lääketieteellinen ja yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Hänen kaudellaan vuonna 1984 käynnistyi myös ravitsemustieteen koulutus, josta päätös oli tehty vuotta aikaisemmin.

Kärjän kaudella heräsi kiinnostus myös bioteknologiaan Kuopiossa. Bioteknologian peruskoulutus yliopistossa käynnistyikin vuonna 1987 ensimmäisenä Suomessa. Bioteknologian koulutus ja tutkimus haluttiin myös keskittää saman katon alle. Tämä johti myöhemmin A.I. Virtanen -instituutin perustamiseen. Hän oli myös kehittämissä ympäristötieteitä Kuopiossa. Kärjän kaudella valmistui Studentia-rakennus kampukselle vuonna 1987, yliopisto varasi lisätiloja Tietoteknia-rakennuksesta ja myös Melanian rakentaminen käynnistyi. Rakennus valmistui vuonna 1991 ennen lamavuosia. Kärjän kaudella käynnistyi yliopistossa myös sen tutkimuksen arviointimenettely. Yliopiston neuvottelukunta kokoontui ensimmäisen kerran vuonna 1989, ja hänen kaudellaan siirryttiin kahden vararehtorin järjestelmään. Kärjän kaudella avattiin ovia myös ulkomaille, muun muassa Baselin yliopistoon. Ehtipä Kärjä korkeakouluvaiheessa toimia myös pohjalaisen osakunnan inspehtorina, vaikka osakuntatoiminta ei Kuopiossa koskaan lähtenyt lentoon.

Kärjä oli kysytty henkilö myös kansallisesti. Hän toimi Suomen rehtorien neuvoston varapuheenjohtajana ennen puheenjohtajakautta 1988–1990. Samaan aikaan hän toimi myös korkeakouluneuvoston puheenjohtajana, ja hänet valittiin myös vuonna 1990 tiede- ja teknologianeuvoston jäseneksi. Hän toimi Suomen yliopistojen edustajana EU:n korkeakoulujaostossa.

Kärjä siirtyi yliopiston rehtorin tehtävistä vuonna 1990 Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin ja yliopistollisen sairaalan (KYKS, KYS) johtajaylilääkäriksi, josta hän jäi eläkkeelle vuonna 1997. Kärjän aikana KYKSin ja sairaanhoitopiirin johtajaylilääkärin tehtävät yhdistettiin. Hänen tärkeänä tehtävänään oli myös hoitaa yliopistosairaalan lääketieteellinen toiminta yli pahimman laman ja samaan aikaan taata sairaalan yliopistollisten tehtävien, lääketieteen koulutuksen ja tutkimuksen, edistäminen. Hammaslääketieteen koulutuksen lopettaminen yliopistosta johti Kärjän toimesta hammaslääketieteen yksikön vahvistamiseen ja kehittämiseen KYKSissä.

Kärjällä oli lukuisia yhteiskunnallisia luottamustehtäviä ja hän sai useita huomionosoituksia. Hänelle myönnettiin SVR RI- ja SVR K- kunniamerkit sekä Saima-mitali. Hän sai myös värekarvatutkimuksestaan yhdysvaltalaisen Best paper of the Year -palkinnon vuonna 1984.

Kärjä harrasti historiaa. Hänen ansiostaan Tarinan sairaalan yhteyteen syntyi sairaalamuseo. Hän suomensi latinasta Turun akatemian ensimmäisen korvatautien väitöskirjan De audiendi sensu ja hän kirjoitti useita lääketieteen historiaa koskevia kirjoja sekä harrasti sukututkimusta.

Luonto oli Kärjälle tärkeä osa elämää. Hän hoiti fyysistä kuntoaan liikkumalla luonnossa, ja murtomaahiihto oli hänen suosikkilajinsa. Hänen perinteisen hiihtonsa oli silmää hivelevän kaunista, ja hän osallistui myös varttuneempana lääkärien keskinäisiin hiihtokilpailuihin.

Luonteeltaan Kärjä oli harkitseva, kohtelias ja tiukoissakin paikoissa rauhallinen ja mielensä malttava. Korkeintaan hän sanoi jonkin asian harmittavan tai olevan harmillinen.

Perhe oli Kärjälle tärkeä. Häntä kaipaamaan jäivät vaimo Leena ja lapset Vesa ja Taina perheineen.

Matti Uusitupa, Vesa Kärjä, Ossi Lindqvist

Kirjoittajat ovat Kuopion yliopiston entisiä rehtoreita ja Juhani Kärjän poika.

Alpo Murtoniemen muotokuva

 

Taiteilija Rositsa Tancheva on maalannut muotokuvan Raution kyläpäällikkö Alpo Murtoniemestä. Maalauksen koko on 35x50 cm ja maalaus on Erkki Ahon taidekokoelmassa Kalajoella. Kopio maalauksesta tulee Raution kylätaloon.

Rautio

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rautio

Rautio,info

https://www.facebook.com/rautioinfo/?locale=fi_FI

Suomen Vuoden Kylä 2022 on Raution kylä

https://kalajoki.fi/suomen-vuoden-kyla-2022-on-raution-kyla/

Suomen Kylät ry on valinnut Suomen Vuoden Kyläksi Pohjois-Pohjanmaan Kalajoella sijaitsevan Raution kylän. Tuomaristo perusteli valintaa sillä, että Rautiossa tehdään valtakunnallisesti näkyvää kylätoimintaa isolla kyläsydämellä. Tuomaristo arvosti erityisesti Raution ponnisteluja oman kyläkaupan avaamiseksi kylälle, kun kylän ainoa kauppa suljettiin. Kylä oli ilman kauppaa noin vuoden päivät. Kaupan pyörittämiseen perustettiin oma osuuskunta ja kaiken lähtökohtana oli tehdä joustava ja palveleva kyläkauppa. Saman katon alta löytyy nyt kauppa, kahvila, postin ja apteekin palvelut sekä vuokra-asunto. Lähiaikoina palvelut laajenevat koskemaan myös polttoainejakelua ja kaupan yhteyteen tulee myös tilat muutamalle pienyrittäjälle. Kaupan tuotevalikoimassa ovat hyvin edustettuina paikalliset lähituottajat. Kyläyhdistys oli aktiivisesti mukana osuuskunnan perustamisessa.

Erityisen huomion ansaitsee Raution kyläläisten ja paikallisten yritysten aktiivisuus loppukesällä 2021 riehuneen metsäpalon taltuttamiseksi. Metsäpalo oli vuosikymmenen yksi laajimmista metsäpaloista ja olosuhteet olivat erittäin haasteelliset sammutustöille. Rautiossa panostetaan erityisesti kyläläisten hyvinvointiin, sillä kylään on valmistumassa vuonna 2022 laajat palvelut kokoava monitoimitalo. Monitoimitalon hankkeessa tehtiin tiivistä yhteistyötä Kalajoen kaupungin kanssa. Raution kylä on lisäksi satsannut hyviin tietoliikenneyhteyksiin oikeaan aikaan, sillä kylälle otettiin käyttöön valokuitu vuonna 2020.

– Suomen Vuoden Kylä -tunnustus tuntuu hienolta kiitokselta heille, jotka ovat pitkään toimineet kylän elinvoiman edistäjinä ja puolesta puhujina. Toisaalta se on hieno tunnustus ja kiitos viimeisimmän ison hankkeen eli uuden kyläkaupan avaamisen mahdollistaneille tahoille ja tuhansia talkootyötunteja tehneille kyläläisille, hehkuttaa Raution Kylätoimikunnan puheenjohtaja Vesa Hihnala.

– Parhaillaan Rautiossa ovat käynnissä mm. kaupan laajennus sekä hankesuunnittelut metsäpaloalueelle suuntautuvaan luontoreitistöön ja Raution kylätalon eli Raatihuoneen saneeraukseen liittyen. Kaupungin toimesta Rautioon on rakenteilla uusi monitoimitalo, mm. päiväkoti ja alakoulu aloittavat siinä toimintansa ensi vuoden alkupuolella. Suomen Vuoden Kylä -titteli tulee näkymään ja kuulumaan monin erin tavoin mm. kesän Rautio-viikolla 3.-10.7.2022, tervetuloa lähimatkailemaan Rautioon, Hihnala toteaa.

Suomen Vuoden Kylä -kilpailussa jaetaan myös kunniamaininnat. Tänä vuonna kunniamaininnat annettiin kahdelle kylälle, jotka tekevät näkyvästi ansiokasta kylätoimintaa. Kunniamaininnat annettiin Uudellamaalla Raaseporissa sijaitsevalle Bromarvin kylälle ja Pirkanmaalla Lempäälässä sijaitsevalle Lastusten kylälle. Tuomaristo arvosti, että Bromarvissa tehdään esimerkillisesti yhteistyötä kyläläisten ja yrittäjien kesken. Lisäksi kylällä tehdään työtä maallemuuton edistämiseksi ja ammattimaista asukasmarkkinointia ja markkinointiviestintää. Bromarvin työ lähikoulun säilyttämisen eteen nähtiin erinomaisena asiana.

– Tämä on hieno kunniaosoitus kaikille entisille kylätoimikunnan hallituksen jäsenille heidän isosta panoksestansa etenkin kyläkoulun pelastamisesta sekä uuden sataman rakennusprojektista. Myöskään kylän kaikki vapaaehtoisia talkoolaisia ei tulisi unohtaa. Ilman heidän tuhansia talkootyötuntejansa satama ei olisi valmistunut. Tunnustus antaa meille nykyisen hallituksen jäsenille suurta motivaatiota jatkaa entisten hallituksien työtä sekä kehittää jatkuvasti uusia juttuja kylälle, kertoo Micke Gestrin Bromarvin kylätoimikunnan puheenjohtaja.

Lastusten kylän osalta tuomaristo nosti esiin erinomaisen mallin kylän yhteistyöstä kunnan kanssa. Kylän yhteisöllisyyttä on myös parannettu tietoisesti järjestämällä toimintaa eri-ikäisille. Lastunen on satsannut myös tietoliikenneyhteysiin, jotka ovat etätyöskentelyn kannalta kriittisen tärkeitä. Tietoliikenneyhteydet helpottavat myös uusien asukkaiden houkuttelemista kylään.
– Olemme äärettömän iloisia, että Lastunen saa työstään kylän elinvoimaisuuden hyväksi valtakunnallisen tunnustuksen. Tämä kannustaa tulevaisuudessakin toimimaan ennakkoluulottomasti edelläkävijänä ja hakemaan erilaisia luovia ratkaisuja. Tämä kunniamaininta osoittaa, että perinteinen kyläyhteisö ja kasvava kaupunkiseutu voivat kehittyä rinnakkain ja toisiaan elämisen vaihtoehdoilla rikastuttaen, kertoo Lastusten kyläyhdistyksen puheenjohtaja Annele Matintupa.

Suomen Vuoden Kylä -kilpailulla halutaan nostaa esiin kylien monipuolista toimintaa ja lisätä kylätoiminnan tunnettavuutta ja näkyvyyttä. Tavoitteena on löytää aktiivisia kyliä, tuloksellista kylätoimintaa ja saada hyviä esimerkkejä kylien toiminnasta ja yhteistyöstä. Vuoden Kylän valinnassa painotetaan muun muassa kylien kehittämisen suunnitelmallisuutta, pitkäjänteisyyttä, uutta luovaa toimintaa sekä tulevaisuuteen suuntautumista. Suomen Vuoden Kylä -kilpailuun osallistui tänä vuonna yhteensä 15 kylää. Suomen Vuoden Kylä on nimetty jo vuodesta 1985.

Tuomariston kokoonpano:
Jari Koskinen, Suomen Kylien hallituksen puheenjohtaja
Esa Aunola, Suomen Kylien hallituksen varapuheenjohtaja
Jani Hanhijärvi, Suomen Kylien kyläjaoston puheenjohtaja
Hanna Ruohola, kyläjaoston edustaja
Tuija Takamäki, kyläjaoston edustaja
Anne Anttila, Leader-jaoston edustaja
Otto-Ville Mikkelä, korttelijaoston edustaja
Emmi Sarvijärvi, nuorisojaoston edustaja
Leena Virri-Hanhijärvi, Lantulan kylä, edellisen vuoden kylän edustaja

Lisätiedot:
Jari Koskinen, puheenjohtaja Suomen Kylät ry, jari.koskinen@suomenkylat.fi p. 044 9764 225
Aleksi Koivisto, toiminnanjohtaja Suomen Kylät ry, aleksi.koivisto@suomenkylat.fi p. 040 509 1365
Anssi Ketonen, viestintäpäällikkö Suomen Kylät ry, anssi.ketonen@suomenkylat.fi p. 045 249 1162
Vesa Hihnala, Raution kylätoimikunnan puheenjohtaja, vesa.hihnala@snellman.fi p. 044 796 6345
Micke Gestrin, Bromarvin kylätoimikunnan puheenjohtaja, micke.gestrin@gmail.com p. 0400 760 400
Annele Matintupa, Lastusten kyläyhdistyksen puheenjohtaja, annele@matintupa.fi p. 040 154 4011

Kalajokinen Raution kylä menestyi eurooppalaisessa kyläkilpailussa

https://yle.fi/a/74-20017297

Kalajokinen Raution kylä menestyi eurooppalaisessa kyläkilpailussa. Rautio sai pronssisen palkinnon European Village Renewall Award -kilpailussa.

Kilpailun voitto meni tänä vuonna Itävaltaan ja pronssinen palkinto jaettiin Raution lisäksi myös viidelle muulle kylälle.

Rautio on ensimmäinen suomalainen ja pohjoismaalainen kilpailuun osallistunut ja samalla palkittu kylä.

Viime vuonna Rautio palkittiin Suomessa vuoden kylänä. Tuolloin tuomaristo nosti tunnustuksen perusteeksi esimerkiksi kyläyhdistyksen tekemän työn kyläkaupan uudelleen avaamiseksi.

Alpo Murtoniemen muotokuva paljastettiin Raution monitoimitalolla

https://www.kalajokilaakso.fi/artikkeli/alpo-murtoniemen-muotokuva-paljastettiin-raution-monitoimitalolla

Kyläpäällikkö ei jämähdä kiikkutuoliin

http://kirjastolinkit.ouka.fi/kaleva/joulu16/kyla.htm

Alpo Murtoniemestä ei tullut maatilan jatkajaa, vaan kyläpäällikkö ja asioiden ajaja.

70 vuotta

Marjaana Lahola

Kalajoki

Alpo Murtoniemi istuu kotisohvallaan pohtivan näköisenä. Mies täyttää 70 vuotta, ja häneltä on juuri kysytty, miltä pyöreät ikävuodet tuntuvat.

– En tiedä, onko tässä tullut jokin virhe, kun en tunnista itseäni tuosta iästä, hän vastaa ja virnistää päälle. Häntä ja Maija-vaimoa ei ole eläkeiästä huolimatta eläkeläispiireissä näkynyt.

Sen sijaan kiirettä on pitänyt muissa asioissa. Murtoniemi on Kalajoella ja erityisesti alle tuhannen asukkaan Raution kylässä tunnettu mies. Kyläpäälliköksikin kutsutun Murtoniemen lukuisten luottamustoimien kirjo alkaa kaupunginvaltuustosta ja päätyy muun muassa nuoriso- ja urheiluseuratoiminnan kautta kyläyhdistyksen puheenjohtajan paikkaan. Siitä Murtoniemi luopui vastikään, 27 vuoden jälkeen.

– Elinkautinenkin on vain 25 vuotta, hän heittää.

Kuten arvata saattaa, miehellä riittää myös huumorintajua.

Murtoniemi uskoo, että into yhteisten asioiden hoitamiseen on peräisin hänen isältään. Tämä oli maanviljelijä samalla Raution kylällä, missä Alpo syntyi 40-luvun suuriin ikäluokkiin.

– Isä oli kaikessa mukana, joten katsottiin, että ei poika voi olla paljon huonompi kuin isänsä. Sorruin sitten näihin juttuihin, Murtoniemi sanoo.

Aina vastuunkanto ja monipuoliset luottamustehtävät eivät ole olleet helppoja. Kun Murtoniemen puhelin soi, se yleensä tarkoittaa, että jokin asia on pielessä ja se on hoidettava kuntoon.

– Aina en ole osannut sanoa ei, Murtoniemi sanoo ja vakavoituu. Joskus kieltäytyminenkin olisi nimittäin hyväksi.

Viime vuonna pitkään jatkunut stressi johti terveysongelmiin. Uutta vauhtia piti Murtoniemen mukaan käydä hakemassa sairaalan kautta. Sen jälkeen mies on laittanut elämän arvojärjestystä uusiksi.

– Paineen- ja stressinsietokyvyllä on rajansa, Murtoniemi pohdiskelee.

Esimerkiksi kuntavaaleissa häntä ei enää ensi keväänä nähdä.

Aikoinaan syntymäpäivälahjaksi saatu kiikkutuoli saa silti jatkossakin olla enimmäkseen rauhassa, sillä tekemistä kyllä riittää. Vaikka vastuuta jaetaan nyt muille, Murtoniemi aikoo edelleen jatkaa kylän toiminnassa. Sen lisäksi miestä vie urheilu.

Aamuisin kuuden jälkeen Murtoniemi pukee päälleen urheiluvaatteet, heijastinliivin ja otsalampun ja lähtee kahdeksan kilometrin mittaiselle juoksulenkille. Intohimoinen kuntourheilija on myös vuosien varrella valmentanut kymmeniä paikallisia urheilijoita.

Syksyisin Murtoniemi käy myös hirvimetsällä.

– Hirvijahti on parasta terapiaa mitä on. Siellä puhutaan asiat halki, paistetaan makkaraa, välillä on jännitystä ja tilanne päällä. Asiat puhutaan niin kuin ne ovat eikä kaunistella.

Kyläpäällikkö-titteliä Murtoniemi ei pidä kovin tarpeellisena. Päälliköiden sijaan tarvittaisiin hänen mielestään tekijöitä.

Raution kylässä riittää hänen mukaansa aktiivista henkeä. Talkoohenkeä ja naapuriapua löytyy vielä. Joka kesä järjestetään Rautio-viikot ja kylään on rakennettu talkoilla lintutorni. Kyläkeskuksesta löytyy niin kauppa, pankki kuin kirkkokin.

Murtoniemen mukaan apua tarvittaisiin silti yhteiskunnaltakin. Keskittämispolitiikka huolettaa miestä, jonka mielestä peruspalvelutaso pitäisi säilyttää.

– Pelkkä hymy ja lämmin kädenpuristus ei riitä.

Fakta

Alpo Murtoniemi

Syntynyt 4.12.1946 Raution kunnassa, joka liitettiin myöhemmin Kalajokeen. Asuu edelleen samalla kylällä.

Opiskeli raittiussihteeriksi Joutsenon opistossa ja valmistui vuonna 1974. Työskenteli nuorisosihteerinä Kalajoella ja jäi eläkkeelle helmikuussa 2010.

Lukuisia luottamustoimia. Toimi muun muassa 27 vuotta Raution kylän kyläyhdistyksen puheenjohtajana. Ollut Kalajoen valtuustossa keskustan listoilla vuodesta 1989 ja toiminut Raution Kisailijat -urheiluseuran sihteerinä 1970-luvulta lähtien.

Sai vuonna 2015 valtakunnallisen Kylätoiminnan tiennäyttäjä -palkinnon pitkästä työstään kylätoiminnan hyväksi.

Perheeseen kuuluu vaimo Maija Murtoniemi, neljä lasta ja 11 lastenlasta.

Harrastaa liikuntaa, metsästystä ja omistaa harrastusautona Lada Nivan vuosimallia 1988.

Juhli ennakkoon jo lauantaina.

Alpo Murtoniemi - Mister Rautio 60 vuotta

http://www.erkkiaho.com/blogarchive/45.htm

Sisukas kylä ei suostu näivettymään – "Änkyröinähän meitä pidetään, mutta sillä tavalla on saatu tuloksia aikaan"

https://yle.fi/a/3-9472919

Suurmetsäpalo raivosi Kalajoella 1970 – Alpo Murtoniemi, 74, oli yksi apuun hälytetyistä

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/52a7cd3d-316e-4e52-88a2-e39cd8068ac9

Tv-tähdelle oma Eiffel-torni Suomeen

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tv-tahdelle-oma-eiffel-torni-suomeen/1957622#gs.4cgee9

Anna-Maria ja Milko Tokola - Rautio on tunnettu myös painonnostajistaan

 

Milko Sergei Olavi Tokola (s. 10.lokakuuta 1992) on uransa vuonna 2018 lopettanut suomalainen painonnostaja. 163 senttimetriä pitkä Tokola edusti Raution Kisailijoita ja kilpaili 85-kiloisten luokassa. Aikaisemmin hän edusti Rovaniemen Reipasta.

Tokola osallistui ensimmäisiin aikuisten EM-kilpailuihinsa vuonna 2011 sijoittuen kahdeksanneksi 77-kiloisten sarjassa. Ensimmäisiin MM-kilpailuihinsa hän osallistui vuonna 2011 ollen samassa luokassa 27:s. Huhtikuussa 2016 hän teki luokkansa Pohjoismaiden ennätystuloksen tempauksessa ja yhteistuloksessa. Samassa kuussa Tokola valittiin Suomen joukkueeseen kesän 2016 olympialaisiin.

Tokola kärsi uransa aikaisemmassa vaiheessa tajunnanmenetyksestä suuria painoja nostaessaan. Vaiva väheni Tokolan lihasmassan kasvettua ja iän myötä.

Tokolan puoliso Anna-Maria okola on myös painonnostaja.

Syntynyt	10. lokakuuta 1992 (ikä 30) Rautio
Kansalaisuus	Suomi
Uran tiedot
Pituus	163 senttimetriä
Laji	painonnosto
Seura	Raution Kisailijat
Valmentaja	Alar Seim, Viro
Saavutukset
Ennätykset	tempaus: 152 kg PE työntö: 183 kg yhteistulos: 335 kg PE

Anna-Maria Tokola (o.s. Everi, s. 28.huhtikuuta 1987 Pori) on suomalainen painonnostaja, joka edustaa Raution Kisailijoita. Aikaisemmin hän on edustanut Porin Puntti-Karhuja . Hänet on valittu Suomen vuoden painonnostajaksi vuonna 2009, 2010, 2012 ja 2015. Hän voitti alle 23-vuotiaiden EM-pronssia syksyllä 2010.

Marraskuussa 2010 Tokola saavutti uransa ensimmäisen arvokisamitalin Kyproksen Limasolissa nuorten EM-kisoista. 58-kiloisissa kilpaillut 23-vuotias Tokola sai pronssia työnnössä SE-tuloksella 102 kg. Yhteistuloksessa hän sijoittui neljänneksi 23-vuotiaiden naisten SE-tuloksella ja omalla henkilökohtaisella ennätyksellään 181 (79+102) kg. Ennen Kyproksella järjestettyjä EM-kisoja Tokolan parhaat saavutukset olivat 5. sija alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa 2009, 20-vuotiaiden MM-kisoissa 9. sija 2007 ja 17-vuotiaiden EM-kisoissa 5. sija vuonna 2004.

Vuonna 2009 Tokola osallistui aikuisten tasolla EM-ja MM-kisoihin. Bukarestin EM-kisoissa hän päätyi sijalle 10. ja 2009 MM-kilpailuissa hän epäonnistui tempauksessa, mutta oli työnnössä sijalla 15.

Tokola voitti Pohjoismaiden mestaruuden lokakuussa 2010 Norjan Spydebergissä, Hän työnsi kisoissa 23-vuotiaiden uudeksi ennätykseksi 102 kiloa 63 kg:n sarjassa ja teki kokonaistulokseksi 180 kiloa.

EM-kilpailuissa Kaaanissa 13.huhtikuuta 2011 58 kg:n sarjassa Tokola sijoittui yhteistuloksella 179 kg 9. sijalle. Työnnössä hän nosti SE-lukemaksi 103 kg ja päätyi 9. sijalle, mutta samassa sarjassa kilpaillut Heidi Harju paransi Suomen ennätykseksi 104 kg. Tempauksessa Tokolan tulos oli 76 kg ja tuloksena 11. sija.

Anna Tokola on voittanut Suomen mestaruuden vuosina 2004–2009, 2011–2016.

Saavutukset

• Vuoden painonnostaja Suomessa 2009, 2010, 2012, 2015

• Euroopanmestaruus kilpailuissa 7sija. 2015

• Euroopanmestaruus kilpailuissa 6sija. 2012

• Alle 23-vuotiaiden EM-pronssia 2010 (58 kg)

• Pohjoismaiden mestaruus 2010

• Naisten Suomen ennätys 63 kg:n sarjassa: Työntö 110 kg (29.8.2015) Yhteistulos 197kg (24.11.2015)

• Naisten Suomen ennätys 58kg:n sarjassa: Työntö 103kg (13.4.2011)

• Alle 23-vuotiaiden Suomen ennätykset 58 kg:n sarjassa: Tempaus 79 kg, Työntö 102 kg, Yhteistulos 181 kg (23.11.2010)

• Alle 23-vuotiaiden Suomen ennätykset 63 kg:n sarjassa: Tempaus 80 kg, Työntö 102 kg, Yhteistulos 180 kg.

• Alle 20-vuotiaiden Suomen ennätykset 58 kg:n sarjassa: Työntö 96 kg, Yhteistulos 171 kg

Muuta

• Anna Tokola on painonnostaja Antti Everin sisko.

• Anna Everi oli Yle TV-1-kanavan ohjelmassa Arto Nybergin vieraana 8. maaliskuuta 2010.

• Anna Everi avioitui 10.9.2016 painonnostaja Milko Tokolan kanssa ja otti käyttöön miehensä sukunimen sekä koko etunimensä.

Pähkinäsaaren rauhasta 700 vuotta

 

Pähkinäsaaren rauha tehtiin 700 vuotta sitten. Rautiolainen Sulevi Juhola on tutkinut Pähkinäsaaren rauhan rajaa. Pähkinäsaaren1323 raja kulki Raution kautta. Taiteilija Rositsa Tancheva on maalannut Sulevi Juholan muotokuvan sekä Pähkinäsaaren rauhan rajan ja Kukkarokiven, mikä on rauhanrajan merkki. Maalauksen koko 50 x 70 cm.

Pähkinäsaaren rauhan v.1323 raja Sulevi Juholan mukaan

https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/108463/63471

PÄHKINÄSAAREN RAUHAN RAJA ARKEOLOGIAN JA RAJA-ALUEELLE JÄÄNEEN PAIKANNIMISTÖN VALOSSA

https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/108463/63471

Maallikot innostuivat ikiaikaisista rajakivistä – yksi niistä haastaa löytäjänsä mukaan käsitykset kuuluisasta rauhanrajasta

https://yle.fi/a/3-9888629

Pähkinäsaaren rauha

https://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4hkin%C3%A4saaren_rauha

Ikuinen rauha Samu Sarviaho

http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526215563.pdf

Ajatuksia kielirajoista, niiden synnystä ja murtamisesta

file:///C:/Users/Erkki%20Aho/Downloads/95556-Artikkelin%20teksti-159175-1-10-20200609%20(5).pdf

Rauhaton raja puhuttaa

https://yle.fi/a/3-5891746

Sulevi Juhola

Näissä teoksissa olen osoittanut, että aikaisempien tutkijoiden kuten Jalmari Jaakkolan, Kustaa Vilkunan, Kyösti Julkun ym. rajateoriat, Pähkinäsaaren rauhan rajan (v.1323) pohjoisosilta, eivät kestä lähdekriittistä tarkastelua, eikä tekemieni löydösten valossa tehtyä tarkastelua. Näin ollen voin todeta, että tutkimukseni antaa vastauksen tuohon "Suomen historian suurinpaan mysteeriin", kuten muutamat aikaisemmat tutkijat ovat todenneet tuon em. rajan pohjoisosasta. Vakaan käsitykseni mukaan esittämäni rajateoria(t) tulevat kestämään pysyvästi. Tuo em. artikkeli, joka on yliopistojen ylläpitämässä Suomen merkittävimmässä historiallisessa verkkojulkaisussa, on ollut kritisoitavana 7/2016 mennessä viisi vuotta, ja sitä vastaan ei ole tehty sen yhteyteen minkäänlaista muistutusta sen oikeellisuutta vastaan.

Historioitsija: Pähkinäsaaressa ei vedetty Suomen itärajaa – silti 700-vuotias rauhan raja jakaa Suomen geneettisesti kahtia

https://yle.fi/a/74-20013073

Pähkinäsaaren rauhan rajan kulku on ollut kiistellyimpiä kysymyksiä suomalaisessa historiantutkimuksessa.

Yksimielisyys on vallinnut siitä, että rauha todellakin solmittiin vuonna 1323 ja se päätti noin sata vuotta jatkuneen sotaisan kauden Ruotsin ja Novgorodin välillä. Mutta määritettiinkö rauhassa Ruotsin ja Novgorodin välinen raja?

Mitään tiukasti vartioitua rajaa ei Laatokalta Pohjanlahden rannikolle muodostunut. Raja-alueella asuneet ihmiset tuskin edes tiesivät rajasta. Sen yli kuljettiin esteettä.

Valtioon kuuluva maa-alue-ajatus alkoi kehittyä vasta 1400-luvulla, jolloin Pähkinäsaaren rajaakin alettiin ensimmäistä kertaa hahmotella. Muistettiin, että tällainen rauha oli solmittu. Siihen alettiin liittää itselle sopivaa sisältöä. Korpelan mukaan rajaan liittyviä dokumentteja keksittiin - eli väärennettiin. Tosin väärennös-ajatuskin on anakronismi - aikalaiset tuskin olisivat kokeneet huijaavansa, Korpela sanoi esitelmässään.

Professori Jukka Korpelan mukaan Pähkinäsaaren rauhassa ei määritetty lännen ja idän rajaa. Viipurin ja Olavinlinnat eivät Korpelan mukaan olleet lännen etuvartioasemia itää vastaan, kuten kansallisromanttisesti on ajateltu. Ne olivat Ruotsin kuninkaan vallan merkkejä ja verotuksen keskuksia alueen asukkaille.

Rauhaa ei 1300-luvulla ylipäänsä käsitetty sodan vastakohtana. Kyse oli hallitsijoiden henkilökohtaisesta sopimuksesta. Pähkinäsaaressa pääasiallinen tavoite oli kaupallinen. Jatkuva sotatila oli häirinnyt Suomenlahden kaupankäyntiä ja Pähkinäsaaressa varmistettiin kauppa-alusten pääsy Suomenlahden kautta Neva-joelle ja eteenpäin syvemmälle Venäjälle. Pähkinäsaaren raja jakaa Suomen kahteen kansaan.

Klaus Korhosen muotokuva

 

Klaus Korhosen muotokuvan on maalannut bulgarialainen taiteilija Rositsa Tancheva. Muotokuvan koko on 35 x 50 cm. Muotokuva on Erkki Ahon taidenäyttelyssä Kalajoella Erkki Ahon kodissa. Klaus Korhonen on Raution Alapään-kylän 10 tohtorin lisäksi niitä muita lukuisia merkityksellisiä henkilöitä, jotka ovat syntyneet Alapään kylään, jossa oli 1960-luvun alussa oli 205 asukasta.

Klaus Kauko Korhonen on naapurinpoika, lapsuuteni leikkikaveri ja koulukaverini. Kävimme yhdessä Raution Alapään kansakoulua ja sitten Alavieskan-Raution kunnallista keskikoulua.

Raution Alapäässä oli ”Kevarin Martan” pellolla helluntalaisten teltta ja kävin Klausin kanssa siellä helluntalaisten seuroissa. Klaus teki silloin oman ratkaisunsa, mutta minä jäin vielä miettimään omaa ratkaisuani.

Kuka Jeesus on? Klaus Korhonen 1, Lapinlahden yhteyspv:t 2018

https://www.youtube.com/watch?v=DLaB9L5zj9o&t=280s

Klaus Kauko Korhonen (s. 1947 Rautio) on suomalainen helluntailiikkeen vaikuttaja ja pastori. Hän toimi Helsingin Saalem-seurakunnan johtajana vuosina 1998−2012 ennen eläkkeelle jäämistään. Koulutukseltaan Korhonen on teologian maisteri.

Korhonen on toiminut vuodesta 1971 helluntailiikkeen työntekijänä saksankielisessä Euroopassa ja Suomessa. Hänet tunnetaan liikkeen vaikuttajana, raamatunopettajana ja konferenssitapahtumien puhujana Suomessa ja useissa Euroopan maissa. Vuosina 2005–2009 hän toimi vasta perustetun Suomen Helluntaikirkon hallituksen puheenjohtajana ja on muun muassa kirkon eettis-opillisen työryhmän jäsen.

Suomessa Korhonen on toiminut seurakunnanjohtajana Oulun helluntaiseurakunnassa (1984–1995), Kuopion helluntaiseurakunnassa (1995–1998) ja Helsingin Saalem-seurakunnassa (1998–2012), joka on Suomen suurin helluntaiseurakunta. Seurakuntatyön ohella Korhonen on toiminut vuodesta 1985 helluntaiherätyksen raamattuopiston ja Iso Kirja -opiston vierailevana tuntiopettajana. Hän on ollut yksi Suomen edustajista Euroopan helluntailaisten PEF-yhteisössä (Pentecostal European Fellowship).

Helluntailiikkeen ulkopuolella Korhonen tunnetaan yhteiskristillisten ja ekumeenisten pyrkimysten puolestapuhujana ja helluntailaisten opinkäsitysten määrittelijänä. Hän on ollut ryhmänsä puheenjohtaja evankelis-luterilaisen kirkon ja helluntaiherätyksen välisessä neuvottelukunnassa. Korhonen on toiminut useiden vuosien ajan Suomen vapaakristillisen neuvoston (SVKN) hallituksessa ja Suomen ekumeenisen neuvoston (SEN) opillisessa jaostossa. Korhosen myönteinen suhde lestadiolaiseen sukutaustaansa on tullut usein esiin hänen kannanotoissaan.

Klaus Korhonen jäi kesällä 2012 eläkkeelle Helsingin Saalem-seurakunnan johtajan tehtävistä. Hänen seuraajanaan toimii Mika Yrjölä. Eläkkeelle jäätyään Korhonen on toiminut mentorina ja opettajana Itävallan helluntaikirkossa sekä tehnyt vaimonsa kanssa vapaehtoistyötä Romanian romanilasten koulutuksen kehittämiseksi.

Klaus Korhosella on vaimonsa Satun kanssa neljä lasta ja kahdeksan lastenlasta.

Teokset

• Veljeyttä vai veljeilyä? Helsingin Saalem-seurakunnan suhde ekumeniaan vuosina 1928-1998. Joensuun yliopisto, 2001.

• Kuin avara meri. Aikamedia, 2007.

• Tyypillinen hellari ja muita kirjoituksia. Aikamedia, 2010.

• Siunausten kirja. Aikamedia, 2014.

• Paimenen päiväkirja. Aikamedia, 2021.

Lähde Wikipedia

Karikatyyrimaalaus verojohtaja Jukka Kauppilasta

Karikatyyrimaalauksen verojohtaja Jukka Kauppilasta on maalannut taiteilija Rositsa Tancheva. Maalauksen koko on 30 x 50 cm.
 

Jukka Kauppila on urallaan voittanut sata arvokisamitalia.

Jukka Kauppila johtaa yli 300 hengen organisaatiota Pohjois-Suomen toimiston verojohtajana.

Verojohtajalla on kymmenkunta EM- ja MM-mitalia veteraanisarjoista. Hän on siirtynyt 60-vuotiaiden sarjaan, jonka SE-tulokset odottavat rikkoutumistaan.

Suomen ennätykset ovat vaarassa monella matkalla.

– Maililta maratonille, Kauppila muotoilee ilman mitään pöyhkeyttä äänessään.

Ihmisen ruumiin rappeutuminen alkaa kolmikymppisenä. Myös juoksijan vauhti hidastuu iän myötä vääjäämättömästi, vaikka treeni olisi kuinka laadukasta tahansa.

Kauppila ei tee poikkeusta, mutta pieni fysiologinen ihme hän on, sillä miehen askeltahti hyytyy huomattavasti verrokkiryhmää hitaammin.

– Ikääntyessä nopeuden väheneminen on rajua. Se on luonnonlaki, Kauppila sanoo.

Kun mies ei enää päässyt Ouluhallissa 3 000:ta metriä kymmeneen minuuttiin, hän ihmetteli, miten ihmeessä se on mahdollista. Muut voisivat lähinnä äimistellä, miten on mahdollista, että kuusikymppinen pystyy juoksemaan 3 000 metriä kymmeneen minuuttiin.

Treenaaminen on äärimmäisen helppoa, hän toteaa.

– Pitää riittävän monipuolisesti rasvata eri ominaisuuksia ja antaa elimistölle riittävästi aikaa sopeutua eli levätä, hän kiteyttää.

Kauppila juoksee vuodessa noin 3 600 kilometriä. Arkena lenkit aloittavat ja päättävät työpäivän, lauantaina on yleensä vauhtijuoksun tai -leikittelyn aika ja sunnuntaina ohjelmassa on parin tunnin pitkä hidasvauhtinen lenkki.

– Määrät ovat selvästi pienemmät kuin monilla muilla parhailla MM- ja EM-tasolla.

Kauppilan yksi salaisuus voi olla se, ettei hän ole juossut itseään fyysisesti ja henkisesti piippuun. Vaikka Kauppila on liikkunut koko ikänsä, veteraanikilpailut hän aloitti vasta viisikymppisenä.

Valitettavasti, Kauppila vastaa. Kyllä, vero- ja työasiat pyörivät mielessä myös lenkillä.

Mutta kun mies pääsee kansainvälisten kisojen kokoontumishuoneeseen ja lähtöviivalle, verot unohtuvat.

– Kun numerolappu lyödään rintaan, homma on ihan yhtä totista kuin nuorilla. Psyyken pitää kestää, kun ihmiset ovat vahtimassa kellojen kanssa. Se on kiehtova kokemus.

Kauppilan arvokisojen saldo on vakuuttava ja huipputuloksia löytyisi pitkä lista. Nostetaan yksi esiin: maantiekymppi 55-vuotiaiden sarjassa aikaan 34.17.

– Siinä kasvavalle nuorisolle tavoitetta, hän naurahtaa.

Maratonkeräilijä mies ei ole. Yksi tulee kuitenkin lisää lauantaina, kun Kauppila juoksee Terwamaratonin talkoohengessä kolmen tunnin jäniksenä. Se on kymmenisen minuuttia hitaampaa kuin hänen huippuvauhtinsa.

– Ei se ole minulle läpihuutojuttu. Kolmen tunnin vauhdilla voisi saada MM-mitalin, hän laskee.

Miten juostaan hyvä maraton?

– Varmin tapa pilata maraton on aloittaa liian kovaa. Olen sitä mieltä, että paras tulos tulee, kun pystyy hieman kiristämään loppua kohti. Samalla kokemuksesta saa miellyttävän, Kauppila vinkkaa.

Kauppila liikkuu myös hiihtämällä ja pyöräilemällä. Hän ei halua mystifoida juoksemistaan tai korottaa sitä elämää suuremmaksi filosofiaksi. Mitaleista ja ennätyksistä huolimatta se on hänelle ennen kaikkea terveysliikuntaa.

• Se on vain elämäntapa ja tottumus, raakaa raatamista. En tiedä mistään euforiasta. Joskus olen toki miettinyt, mitä tapahtuisi, jos en pystyisikään juoksemaan.

Yleisurheilija Jukka Kauppila palkittiin Vuoden aikuisurheilijana Keski-Pohjanmaan urheilugaalassa Kokkolassa.

Sata arvokisamitalia urallaan voittanut ja yhdeksää voimassaolevaa Suomen ennätystä hallussaan pitävä veteraaniurheilija Jukka Kauppila edustaa jälleen Kalajoen Junkkareita. Viime kesänä kaksi Euroopan mestaruutta voittanut Kauppila teki paluun Junkkareiden riveihin muutaman vuoden tauon jälkeen. Hän voitti kesällä 1500 metrin ja 5000 metrin veteraanimestaruudet ajoilla 4.47,42 ja 17.34,40 ja Pohjoismaiden mestaruuden 1500 metrillä ajalla 4.41. Lisäksi Kauppila saavutti viime keväänä maastojuoksun MM-kultaa Puolan Torunissa 60-vuotiaiden sarjassa. Kauppila on juossut 60-vuotiaiden SE:t 5000 m: 17.15,06 , 10 km maantiellä: 35.40 ja ½-maraton: 1.19.18. Viime syksynä tuli voitto Frankfurtin maratonilla M60-sarja 2.49.28.

Jukka Kauppilan aikaisempia saavutuksia

Maratonjuoksu
2005 Suomen mestaruus 24.9. Ylivieska 2.49,21
2007 Suomen mestaruus 15.9. Ylihärmä 2.45.18

Maantiejuoksu 10 km
2007 Suomen mestaruus 1.9. Lapinlahti 34,46

10 000 m
2006 SM-hopea 6.8. Kuopio 34.46,79
2007 PM-mestaruus 1.7. Århus Tanska 33.50,72
2007 Suomen mestaruus 12.8. Turku 35.51,56
2009 PM-mestaruus 28.6. Huddinge Ruotsi 36.51,98

5000 m
2006 SM-hopea 5.8. Kuopio 16.28,32
2007 PM-mestaruus 30.6. Århus Tanska 16.08,94
2007 Suomen mestaruus 11.8. Turku 17.03,63
2008 Suomen mestaruus 5.7. Vaasa 16.02,56
2008 EM-kisojen 4. 30.7. Ljubljana Slovenia 16.28,64
2009 PM-hopea 26.6. Huddinge Ruotsi 16.30,00
2009 SM-hopea 11.7 Jyväskylä 16.49,39
2009 MM-kisojen 4. 30.7. Lahti 16.25,18

3000 m ylipitkä rata
2008 Suomen mestaruus 10.2. Tampere 9.29.1
2010 Suomen mestaruus 14.2. Oulu 9.50,09

3000 m
2007 Suomen mestaruus 17.2. Kuortane 9.29,13
2008 PM-mestaruus 1.3. Reykjavik Islanti 9.28,51
2008 EM-kisojen 3. 20.3. Clermont-Ferrand Ranska 9.24,43
2009 Suomen mestaruus 15.2. Helsinki 9.24,49
2009 EM-kisojen 4. 26.3. Ancona Italia 9.25,82

1500 m ylipitkä rata
2008 Suomen mestaruus 9.2. Tampere 4.26,14

1500 m
2007 Suomen mestaruus 17.2. Kuortane 4.29,03
2007 Suomen mestaruus 12.8. Turku 4.25,18
2008 PM-mestaruus 29.2. Reykjavik 4.28,57
2008 Suomen mestaruus 6.7. Vaasa 4.25,83
2008 EM-hopea 26.7. Ljubljana 4.31,42
2009 Suomen mestaruus 14.2. Helsinki 4.21,32
2009 PM-hopea 28.6. Huddinge Ruotsi 4.21,32
2009 Suomen mestaruus 12.7. Jyväskylä 4.29,81